Matka alkoi viikkarilla Turusta Tukholmaan. Nova oli innoissaan menossa terminaaliin vaikka ei ennen ole terminaaleissa käynyt. Hirveesti oli Aasialaisia tulossa samaan laivaan. Näytin vissiin jotenkin kömpelöltä koiran, yhden jättikokosen laukun, yhden olkalaukun ja yhden käsilaukun kanssa, että henkilöstö ohjas meidät lähtöselvityksen jälkeen sivummalle ja päästiin sivuovesta muiden ohi hissille ja ekana laivaan.

Hihi olipa mukavaa henkilökuntaa. Oltiin kyllä varmaan aika hauska näky kaikkien kamojen kanssa.

Haaveilin jo matkalla laivan buffasta, mutta Nova oli ikävä kyllä eri mieltä eikä päästänyt mua lähtemään kuin pikaseen hakemaan sämpylän kahviosta. Koitin jäädä oven taakse kuuntelee josko se kuitenkin hiljenis, mut ei siellä se haukku perään.

Muutenkin koko yön piti vahtia kaikkia ääniä ja haukahdella vähän väliä niin, että en saanu nukuttua sit itekään.

 

 

Koitin käydä aamulla (herättyäni vahingossa tuntia liian aikasin) Novan kanssa kannella jos olis tehnyt tarpeensa, mutta eihän se suostunu astumaa jalallakaan siihen ällöttävään metri kertaa metri tekonurmeen joka oli jo ihan täyteen kustu, en olis minäkää astunu.

Päästiin laivasta hyvin nopeesti pihalle, onneks on taskulagotto jonka voi napata kainaloon jos näyttää siltä, että Aasialaiset talloo sen muuten jalkoihinsa. Tosin sen tavara määrän kanssa pystyin kantamaan vaan sen verran, että ajattelin Novan olevan jo turvassa.

 

Oltiin tosi nopeesti laivabussilla cityterminaalissa ja oltais hyvin ehditty edelliseenkin junaan, mutta liput oli vasta 8.30 lähtevään joten odoteltiin sitten tunnin verran siellä asemalla.

 

Onneks Nova menee pieneen tilaan junassakin ja käy heti nukkumaan. Oli helppo matkustaa junamatkat sen kanssa.

On muuten ihan älyttömän vaikeeta ja hikistä puuhaa raahata rikkinäistä matkalaukkua ja muita kamoja ympäri kaupunkeja metsästäen edes yhtä pientä nurmipalaa jotta Nova vois pissata. Kivetykselle ei suostu sitten millään, toisaalta ihan hyvä juttu.Kakat se teki kyllä heti siihen kivetykselle keskelle kävelytietä, mutta toi pissaaminen on tommonen vähän herkempi juttu.

 

Hotellissa sen piti taas vahtia koko yö, ei mikään ihme. Hampurin hotelli oli ihan juna-aseman vieressä ja muutenkin jokseenkin hämärää aluetta.

Vähän hirvitti ilta ysiltä käydä iltakävelyllä kun ei taskaan meinannu löytyä yhtäkää vihreetä länttiä lähistöltä enkä halunnu kävellä siellä yhtää enempää kuin oli tarvis. Iltapissat jäivät tekemättä, mutta päätin, että liian riskiä kävellä pidemmälle. Oli sen verran hämärää porukkaa kadut täynnä, että alko suomityttöä pelottamaan.  Aamulla löysin sitten jo pienen puistonkin jossa Nova teki kiltisti kaikki tarpeensa. Kävelyteillä oli ihan älytön määrä lasinsirua koko matkalla hotellilta puistoon ja juna-asemalle.

Koko matkan hauskin juttu kävi kun lähettiin viimeistä junamatkaa taittamaan ja meidän eka yhteys oli myöhässä ja jatkoyhteys sen vuoks vaarassa. No 4 min oli Kasselissa siirtymäaikaa ja minähän juoksin kera kamojen ja Novan laiturilta toiselle ja ehdittiin junalle. Junan ovi ei vaan enää auennut ja juna lähti liikkeelle ilman meitä. Hirveä epätoivo valtasi mielen, mitä nyt, milloin seuraava menee, meitä ollaan jo vastassa, menee varmaa tunnin päästä vasta, meinas itku tulla. Tämä 5 sekunnin ajatuskaaos keskeyty kun se juna pysähtykin 3 metrin päähän ja nanosekunnin mietin mitä teen ennen kun ampasin sitä kohti ja ovi aukes!!!

KIITOS Deutsche Bahn! Meidän pääteasemalla tervehdin sukulaiset jotka oli meitä vastassa ja menin sen jälkeen etsimään junan kuljettajan, kiittelin häntä ja ojensin hänelle pussin Brunbergin tryffeleitä. Kerroin kuinka tämä oli meidän matkan viimeinen etappi ja olin jo vaipua epätoivoon kunnes juna olikin pysähtynyt ja odottanut meitä, se oli sen päivän pelastus.

 

Olipa ihana käydä heti kävelyllä ihan tässä hollilla, Nova niin nautti ja minä nautin. Ihana sää ja ihana maalaisilma ja –maisema. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvia kotikylästä: