Mistähän sitä alottais. Ei oo päässyt kirjottelemaan kun on tuo käsi paketissa. Nyt voi pikkuhiljaa jo liikutella ja painella sormilla niin tää näppiksenkin käyttäminen sujuu kivemmin. Tänää ollaan oltu täällä Novan kanssa tasan neljä viikkoa. Ei kyllä tunnu yhtää siltä, aika on menny ku siivillä, vaikka en mitää ihmeellistä oo täällä tehnykkää.

Olin tuossa 9.10 yhillä kyläjuhlilla jossa kalja virtas ja musiikki pauhas. kKävelin kotiakin sieltä ihan mukavasti ja olo oli mitä mainioin. Nova ilahtu mun paluusta niin, että alko vetää rallia ympäri huonetta mua vasten välillä pomppien niin että kompuroin lattialla levällään olleeseen matkalaukkuun ja kaaduin suoraa käteni päälle. Sattu ihan kiitettävästi, mutta totesin et ranne liikkuu ja sormet liikkuu nou hätä. Hain pakkasesta Novan ruokapaketin ja painoin rannetta vasten ja nukahdin.

Kelasin aamulla et kyllä tää tästä, oha se helvetin kipee ja turvoksissa eikä pysty liikuttaa, mut meen nyt duunii kuitenkin. Pääsin tänne köökin puolelle ja kerroin et vähä kaaduin ja käsi ei liiku ja sattuu, mut se on varmaa vaa niksahtanu. Serkku vilkas sitä ja totes et se on murtunu. Onneks oli sunnuntai ja serkun mies oli vapaalla, sain sit privaatti kyydin lähimpää ensiapuu. Onneks se oli mukana, en olis kyl niiltä kivuilta osannu kertoo edes paikallista osotettani (en olis sitä kyl muistanu muutenkaa)  enkä muutenkaa olis tienny minne pitää mennä tai toimia. Kaikki meni onneks tosi nopeesti, vajaa 2 h sairaalassa ja olin jo saanu tuomion ja diagnoosin ja pyynnön tulla takas seuraavana päivänä kontollii. Kaikki oli super ystävällisiä alusta loppuun ja siinä välissä. 

Ensin sain tollasen tylsän valkosen ja sit viikon jälkee kontrollissa laittoivat uuden siteen ton vanhan päälle kun oli päässy jo rispaantuu ja likaantuu. Sit sain tömmosen hienon sinisen

Aluks eivät osanneet tietty kertoa et kauanko täytyy kipsiä pitää. Viikon jälkeen kontrollissa ottivat uudet kuvat ja lääkäri sanoi et vähintää kolme viikkoa vielä. Tänään on jo torstai eli kohta ollaan jo puolella välissä koko homaa ja ens maanantaina enää 2 viikkoa!!

Vähäsen hidasti hommia toi tapaturma ja jouduin vähä himmailee töiden kanssa. Nyt pikku hiljaa kun voi vähän tarttua johonkin niin oon taas voinut tehdä muutakin kun vastailla puhelimeen ja ottaa asiakkaita vastaan. Mut huoneiden siivoilut ja salivuorot on jääny lähes kokonaan hetkeks.

Oon kuluttanut vahtivuoro aikaani täällä sit leipomalla, yllättävän moni asia sujuu kuitenkin yhelläkin kädellä.

Ja mukava saada välillä tuttuja makuja ja maistattaa niitä täällä.

Viikko sitten oli muutenkin aika kotosat tunnelmat kun aamulla satoi lunta.

En oo koskaan ollut Waldeckissa niin, että täällä olis lunta. Koko aamun satoi, mutta se iltapäivällä kaikki oli jo sulanut pois. Ei täällä super kylmä oo siltikään ollut, jotain kymmentä astett päiväsellä. Nyt on ollut taas vähän aurinkoisempaa ja pääasia ettei sada vettä.

Viime launataina täällä ihan meidän hollilla oli Saksan Lagottoklubin syysvaellus. Osallistuttiin Novan kanssa tietenkin myös kun ei olis parempaan saumaan voinut osua. Noin 20 koiraa tais mukana olla. Ei mikään super iso osallistujamäärä kun ottaa huomioon, että oli koko Saksan kattava tapahtuma, kun meillä citylagotoissa on usein jo enemmän porukkaa koirapuistotapaamisella. Oli tosi mukavaa porukkaa kaikki täällä. Ihan niin kuin Suomen lagottoklubinkin jengi. Huomas heti, että täälläkin on vähän semmosia kuppikuntia, tiedä meneekö ne sitten kasvattajan mukaan vai mitenkä täällä. Mä juttelin tapani mukaan kaikille tasapuolisesti ja kyselin saksalaisten lagotoista ja harrastuksista. Ihan hirveesti eivät nämä ainakaan harrastelleen koiriensa kanssa mitään tiettyä vaan ihan kotikoiria olivat. Muutamat olivat kuitenkin innostuneet tryffelien etsinnästä ja yksi kasvattaja kertoi osallistuvansa koiransa kanssa sveitsin puolella järjestettävään tryffelikokeeseen. Saksassa niitä ei järjestetä. Mukana olleista koirista yksi karkasi peuran perään ja oli reilu puolisen tuntia hukassa. Muutaa koira löysi vaelluksen aikana useita tryffeleitä. Lopuksi kaikki pääsivät järveen  pesemään kurat pois, Nova ei tietenkään mennyt veteen, kaikki muut kyllä. Oikein lepposia lagottoja olivat, vain yks rähinä roope joukossa, mutta sekin lopetti kun pääsi muiden kanssa irrallaan juoksemaan ja murisi muille uroksille vaan hihnassa ollessaan.

Vaellus kesti kuitenkin sen verran pitkään, etten jaksanu enää uudestaan kävellä linnan mäkeä ylös vaan tultiin sit Novan kanssa järveltä Seilbahnilla ylös. Nova hyppäs ihan rohkeesti kyytiin mutta kun koppi välillä vähän heilui ja kolisi niin sit Novaa vähän pelotti, mutta halus kuitenkin kokoajan katella ulos, että mitä tapahtuu ja missä me oikein lennetään. Rohkee typy.

Kaivelin mummon vanhoja valokuvia ja löysin hänestä ja minun äidistä nämä. Mummo siinä kuudenkympin hollilla ja Äiti on kuvassa suunnilleen saman ikänen ku minä nyt.

No sit ei oikein muuta kun et hirveesti ollaan käyny kävelyillä uusissa ja tutuissa paikoissa. Ei näistä maisemista  ja puhtaasta ilmasta vaan saa tarpeekseen.

Ens kertaan! T: P&N

ÄÄÄhhh, kirjotin älypitkän jutun ja sit painoin jotain nappia ja kaikki hävis,.. En jaksa kirjottaa uusiks, lataan vaan kuvat. Kettujahdissa siis lauantaina. (sen verran selvennykseksi, että kettuja ei oikeasti jahdata vaan kyseessä ihan puhdas ratsastus tapahtuma ja hippaleikki.

Ja loppuhuipennus jossa ketunhäntää kantava ratsukkoa johtanut yrittää pakoon muita jotka yrittävät napata ketunhännän jotta saisivat seuraavalla kerralla johtaa joukkoa. 

Helpottavaa olla töissä perhehotellissa. Täytyy olla asiallinen ja ystävällinen, mutta sellainenhan mä olen muutenkin.

Ei tarvii esittää liikaa eikä olla mikään robotti vaan voi olla ihminen ihmiselle.

 

Tein ensimmäisen salivuoron maanantaina illallisella. Ei ollut kuin 4 2 hengen pöytää paikalla, joten sain yksin hoitaa homman. Henkisenä tukena mulla oli serkun tyttö, joka luki tenttiin viereisessä huoneessa jos mulle tulis tarve kysyä.

No kaadoin mä vahingossa punaviinit jalalliseen vesilasiin joka on viinilasia puolta pienempi, mutta onneks nää joille kaadoin, ottivat kaks lasia joten hoidin asian laskuttamalla vaan yhdestä. hihi.

Toki olihan se vähän outoa tarjoilla saksankielellä eikä niin nopeesti lentäny small talk, mutta mielestäni selvisin ihan hyvin. Kyllä ne asiakkaatkin oli ihan tyytyväisiä kun sain kuitenkin noilta neljältä pöydältä yhteensä  14€ tippiä.

Tälleen suomalaisella nöyryydellä tuntu jopa oudolta tai vähän epämukavalta ottaa rahoja vastaan, en oikein tiennyt miten päin pitäis olla, että lähenkö menee kun alkoivat lompakkoa kaiveleen (ruoka ja juoma menee huonelaskuun ja maksu tapahtuu vasta lähdön yhteydessä) vai jäänkö odottamaan vai häh?! 

Eilen kävin pikaseen serkun kanssa viereisessä kylässä nauttimassa auringosta ja Altstadin tunnelmasta, voisin istua koko päivän tuolla kahvilla. Talotkin näyttää niin huolettomasti rakennetuilta vailla kiireen ja huolen häivää kun ovat niin vinoja ;)

 

Sunnuntaina kävin 10 kilsan pienellä vaelluksella täällä kansallis/luonnonpuiston alueella. Oli taas mahtavia maisemia ja mieli lepäs. Reitti meni Waldeckin golfkentän läpi metsään jne. Nova lievästi sanottuna nautti ruohomatosta jalkojen alla.

 

 

Eilen käveltiin viereiseen kylään, myös semmonen 8 kilsan ihana mettäreitti, serkun miehen synttärikahveille. Oli hurmaava paikka ja hyvät tarjoilut. Novakin pääsi tietty mukaan. Se on niin helppo ottaa mukaan kun osaa käyttäytyä, ollaanhan me jo Suomessa treenattu kuppiloissa istuskelua :D Mä rakastan noita kahvikannuja joita täällä saa tilata, aina jos on mahdollisuus niin tilaan ein Kaffekänchen, siinä on sitä aitoa kahvilan fiilistä.

 

Illalla mentiin vielä paikallisen vpk:n tiloihin (siellä baaritiski ja iso oleskeluhuone)  viettämään niitä samoja synttäreitä ja näin monia monia ihania vanhoja tuttuja joita en ole kymmeneen vuoteen tavannut ja ihaninta oli, että ne kaikki muisti vielä suomitytön <3

Onneks aamu viiden herätykset ovat menneisyyttä. Vähän vaihtelevasti joko seiskalta tai vasta kasilta on tarvinnut nousta, riippuen alkaako työt kasilta vai ysiltä. Työmatkaa ei kuitenkaan ole kuin se 10m, haha. Luksusta.

Aamusin oon halunnut käydä Novan kanssa pienellä mettälenkillä ja löysinkin sopivan kestoisen reitin joka taitetaan aamusella helposti reilu puoleen tuntiin. Nova pystyy koko reitin juoksemaan vapaana, joten on ollut tyytyväinen tähän aamurutiiniin. Nova näki elämänsä ensimmäiset lehmät meidän aamukierroksella.

 

Nyt kun ollaan jo useamman kerran nämä mustikit ja mansikit ohitettu, niin ei ne enää ole niin erikoisia Novankaan mielestä. Onneks asuu niin paljon sukulaisia hollilla, että aina löytyy joku innokas mukaan.

Työaika on aika passeli, aamulla nelisen tuntia ja illalla nelisen tuntia, päivällä päästään aina pidemmälle lenkille nauttimaan maisemista. Aina löytyy joku sukulainen hollilta joka on valmiina lähtemää mukaan.

Alotin jo heti saapumispäivänä tiskarinhommat päivällisellä. Seuraavana päivänä alkoi hotellin huoneiden siivous ja pyykkihommat. Illalla sain taas olla tiskarina.

Eilen ylenin köökissä jo salaattihommiin ja tarjoilin salin puolella muutamat hanaoluet ja snapsit.  Tänään meni aamubuffa jo kokonaan salin puolella kahvia ja teetä ym kantaen ja asiakkaista huolehtien.

Onneks tänään on sunnuntai ja Ruhetag, eli ei illallista. Muuten olisin joutunut hoitamaan tänään illallissalin kokonaan yksin kun vieraita on talossa vain 12,  pelottavaa. Ei se asiakkaiden palveleminen pelota vaan lähinnä se, että en oo koskaan ollut esim. ravintolassa töissä ja sit pitäis vielä ottaa tilaukset vastaan saksaksi ja keittiönkin pitäis mun lipuista tietää mitä ne asiakkaat on tilanneet.   

 

Täällä yöpyi muutama motoristi joista yksi käy usein Suomessakin. Ihmettelivät kovasti mitä suomityttö tekee täällä. He tykkäsivät minusta kovasti, yksi heistä ehdotti töitä isommasta hotellista ja pyysi yhteystiedot multa, jotta antaa ne tuttavalleen joka kyseisen hotellin omistaa. Täti ja serkku nauroivat, että ei heiltä ennen ole yritetty henkilökuntaa varastaa. Serkku sanoi tälle kyseiselle herralle kun kuuli keskustelumme, että eipäs tulla viemään heiltä työntekijöitä  (puoli vitsillä tietty).

Päivän duunit on tehty ja aurinko paistaa, ei muuta kun nauttimaan ihanista maisemista ja raikkaasta ilmasta.  

 

Matka alkoi viikkarilla Turusta Tukholmaan. Nova oli innoissaan menossa terminaaliin vaikka ei ennen ole terminaaleissa käynyt. Hirveesti oli Aasialaisia tulossa samaan laivaan. Näytin vissiin jotenkin kömpelöltä koiran, yhden jättikokosen laukun, yhden olkalaukun ja yhden käsilaukun kanssa, että henkilöstö ohjas meidät lähtöselvityksen jälkeen sivummalle ja päästiin sivuovesta muiden ohi hissille ja ekana laivaan.

Hihi olipa mukavaa henkilökuntaa. Oltiin kyllä varmaan aika hauska näky kaikkien kamojen kanssa.

Haaveilin jo matkalla laivan buffasta, mutta Nova oli ikävä kyllä eri mieltä eikä päästänyt mua lähtemään kuin pikaseen hakemaan sämpylän kahviosta. Koitin jäädä oven taakse kuuntelee josko se kuitenkin hiljenis, mut ei siellä se haukku perään.

Muutenkin koko yön piti vahtia kaikkia ääniä ja haukahdella vähän väliä niin, että en saanu nukuttua sit itekään.

 

 

Koitin käydä aamulla (herättyäni vahingossa tuntia liian aikasin) Novan kanssa kannella jos olis tehnyt tarpeensa, mutta eihän se suostunu astumaa jalallakaan siihen ällöttävään metri kertaa metri tekonurmeen joka oli jo ihan täyteen kustu, en olis minäkää astunu.

Päästiin laivasta hyvin nopeesti pihalle, onneks on taskulagotto jonka voi napata kainaloon jos näyttää siltä, että Aasialaiset talloo sen muuten jalkoihinsa. Tosin sen tavara määrän kanssa pystyin kantamaan vaan sen verran, että ajattelin Novan olevan jo turvassa.

 

Oltiin tosi nopeesti laivabussilla cityterminaalissa ja oltais hyvin ehditty edelliseenkin junaan, mutta liput oli vasta 8.30 lähtevään joten odoteltiin sitten tunnin verran siellä asemalla.

 

Onneks Nova menee pieneen tilaan junassakin ja käy heti nukkumaan. Oli helppo matkustaa junamatkat sen kanssa.

On muuten ihan älyttömän vaikeeta ja hikistä puuhaa raahata rikkinäistä matkalaukkua ja muita kamoja ympäri kaupunkeja metsästäen edes yhtä pientä nurmipalaa jotta Nova vois pissata. Kivetykselle ei suostu sitten millään, toisaalta ihan hyvä juttu.Kakat se teki kyllä heti siihen kivetykselle keskelle kävelytietä, mutta toi pissaaminen on tommonen vähän herkempi juttu.

 

Hotellissa sen piti taas vahtia koko yö, ei mikään ihme. Hampurin hotelli oli ihan juna-aseman vieressä ja muutenkin jokseenkin hämärää aluetta.

Vähän hirvitti ilta ysiltä käydä iltakävelyllä kun ei taskaan meinannu löytyä yhtäkää vihreetä länttiä lähistöltä enkä halunnu kävellä siellä yhtää enempää kuin oli tarvis. Iltapissat jäivät tekemättä, mutta päätin, että liian riskiä kävellä pidemmälle. Oli sen verran hämärää porukkaa kadut täynnä, että alko suomityttöä pelottamaan.  Aamulla löysin sitten jo pienen puistonkin jossa Nova teki kiltisti kaikki tarpeensa. Kävelyteillä oli ihan älytön määrä lasinsirua koko matkalla hotellilta puistoon ja juna-asemalle.

Koko matkan hauskin juttu kävi kun lähettiin viimeistä junamatkaa taittamaan ja meidän eka yhteys oli myöhässä ja jatkoyhteys sen vuoks vaarassa. No 4 min oli Kasselissa siirtymäaikaa ja minähän juoksin kera kamojen ja Novan laiturilta toiselle ja ehdittiin junalle. Junan ovi ei vaan enää auennut ja juna lähti liikkeelle ilman meitä. Hirveä epätoivo valtasi mielen, mitä nyt, milloin seuraava menee, meitä ollaan jo vastassa, menee varmaa tunnin päästä vasta, meinas itku tulla. Tämä 5 sekunnin ajatuskaaos keskeyty kun se juna pysähtykin 3 metrin päähän ja nanosekunnin mietin mitä teen ennen kun ampasin sitä kohti ja ovi aukes!!!

KIITOS Deutsche Bahn! Meidän pääteasemalla tervehdin sukulaiset jotka oli meitä vastassa ja menin sen jälkeen etsimään junan kuljettajan, kiittelin häntä ja ojensin hänelle pussin Brunbergin tryffeleitä. Kerroin kuinka tämä oli meidän matkan viimeinen etappi ja olin jo vaipua epätoivoon kunnes juna olikin pysähtynyt ja odottanut meitä, se oli sen päivän pelastus.

 

Olipa ihana käydä heti kävelyllä ihan tässä hollilla, Nova niin nautti ja minä nautin. Ihana sää ja ihana maalaisilma ja –maisema. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvia kotikylästä: