Helpottavaa olla töissä perhehotellissa. Täytyy olla asiallinen ja ystävällinen, mutta sellainenhan mä olen muutenkin.

Ei tarvii esittää liikaa eikä olla mikään robotti vaan voi olla ihminen ihmiselle.

 

Tein ensimmäisen salivuoron maanantaina illallisella. Ei ollut kuin 4 2 hengen pöytää paikalla, joten sain yksin hoitaa homman. Henkisenä tukena mulla oli serkun tyttö, joka luki tenttiin viereisessä huoneessa jos mulle tulis tarve kysyä.

No kaadoin mä vahingossa punaviinit jalalliseen vesilasiin joka on viinilasia puolta pienempi, mutta onneks nää joille kaadoin, ottivat kaks lasia joten hoidin asian laskuttamalla vaan yhdestä. hihi.

Toki olihan se vähän outoa tarjoilla saksankielellä eikä niin nopeesti lentäny small talk, mutta mielestäni selvisin ihan hyvin. Kyllä ne asiakkaatkin oli ihan tyytyväisiä kun sain kuitenkin noilta neljältä pöydältä yhteensä  14€ tippiä.

Tälleen suomalaisella nöyryydellä tuntu jopa oudolta tai vähän epämukavalta ottaa rahoja vastaan, en oikein tiennyt miten päin pitäis olla, että lähenkö menee kun alkoivat lompakkoa kaiveleen (ruoka ja juoma menee huonelaskuun ja maksu tapahtuu vasta lähdön yhteydessä) vai jäänkö odottamaan vai häh?! 

Eilen kävin pikaseen serkun kanssa viereisessä kylässä nauttimassa auringosta ja Altstadin tunnelmasta, voisin istua koko päivän tuolla kahvilla. Talotkin näyttää niin huolettomasti rakennetuilta vailla kiireen ja huolen häivää kun ovat niin vinoja ;)

 

Sunnuntaina kävin 10 kilsan pienellä vaelluksella täällä kansallis/luonnonpuiston alueella. Oli taas mahtavia maisemia ja mieli lepäs. Reitti meni Waldeckin golfkentän läpi metsään jne. Nova lievästi sanottuna nautti ruohomatosta jalkojen alla.

 

 

Eilen käveltiin viereiseen kylään, myös semmonen 8 kilsan ihana mettäreitti, serkun miehen synttärikahveille. Oli hurmaava paikka ja hyvät tarjoilut. Novakin pääsi tietty mukaan. Se on niin helppo ottaa mukaan kun osaa käyttäytyä, ollaanhan me jo Suomessa treenattu kuppiloissa istuskelua :D Mä rakastan noita kahvikannuja joita täällä saa tilata, aina jos on mahdollisuus niin tilaan ein Kaffekänchen, siinä on sitä aitoa kahvilan fiilistä.

 

Illalla mentiin vielä paikallisen vpk:n tiloihin (siellä baaritiski ja iso oleskeluhuone)  viettämään niitä samoja synttäreitä ja näin monia monia ihania vanhoja tuttuja joita en ole kymmeneen vuoteen tavannut ja ihaninta oli, että ne kaikki muisti vielä suomitytön <3